Kuka minä olen? Välillä tulee mietittyä omaa minuutta. Kuka mä oikein olen ja missä mä olen. Joskus tuntuu, kuin olisin jossain kaukana omissa ajatuksissani. Kuin unessa, toisessa maailmassa, jossa ei ole kuin minä ja omat ongelmani. Mua on koko viikon ahdistanut enemmän tai vähemmän. Ehkä osittain stressaan omaa yritystäni, mutta enimmäkseen se ahdistus vaan tulee ja on paha olla. Aina sille on syynsä, mutta mun on vaikea löytää sitä. Ahdistus, paha olo kumpuaa aina jostain ajatuksesta. Ajatuksesta mikä saattaa olla juurtunut niin syvälle minuun, etten edes huomaa ajattelevani mitään. Ahdistuksen tunne pitää hyväksyä ja kohdata se. Sitä täytyy lähteä purkamaan, sanottamaan sitä ajatusta tai tunnetta mikä siellä taustalla on. Mä en vielä tiedä mikä sen ahdistuksen aiheutti, mutta mä tiedän tänään olevan hyvä päivä. Sen tunteen purkaminen on tänään mahdollista, kun vähän viitsii nähdä vaivaa.

Mulle sanottiin eilen, että olemalla ihana, hymyilemällä saat toisille hyvän olon, ja se rupee pikku hiljaa heijastamaan myös itseesi. Se on niin totta ja se on niin unohtunut. Miten noin kaunis ajatus edes voi unohtua. Joskus kauniit sanat osuu niin oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan. Joskus se kaunis hymy saattaa olla just se asia mikä pelastaa sut. Kauniit sanat oikealla hetkellä, pysäyttää sut just oikeaan aikaan ja laittaa sut miettimään asiaa toiselta kantilta. Toisen ihmisen läsnäolo saattaa olla just se, mikä rauhoittaa sut siihen hetkeen. Eheyttää sua ja kertoo ilman sanoja, että sinä riität.  Välillä riittämättömyyden tunne on niin vahva, ettei siihen väliin pääse mikään muu tunne. Joskus menettämisen pelko on niin vahva, että rupeat käyttäymään sen mukaan ja ajat sen toisen pois. Se on se hetki, kun sun täytyy ymmärtää pysähtyä. Irtautua itsestäsi ja katsoa itseäsi suoraan silmiin. Kysyä itseltään mikä oikeasti mättää. Joskus ainoa keino ymmärtää itseään on asettua itsensä ulkopuolelle ja tarkastella itseään "toisin silmin". Aikoinaan tämä itsensä tarkastelu,  itsensä ulkopuolelta tuli mieleeni Jannika B:n biisistä Jääkausi. Siitä on ihan oma kirjoituksensa. Monet oivallukset olen nimenomaan saanut biisien sanoista. Pitää vaan uskaltaa kohdata itsensä ja omat tunteensa. Musiikki on terapeuttista ihan melodialtaan, mutta sanoituksissa on on se totuudensiemen, mikä sinun täytyy löytää matkalla minuuteesi.

Ole rohkea ja uskalla olla sinä!

Linda