Tuli mieleen ajatuksia biisistä sinä riität. Siinä on hyvä pontti ja onhan se totta. Olen oikeastaan aina ajatellut, etten riitä kenellekään en edes itselleni. Mä olen ruvennut ajattelemaan asiaa ja tajunnut, että mä taidan riittääkin ja taidan olla jopa liikaa monelle. Olen vahvatahtoinen, omapäinen, tunteella elävä rämäpää. Mun kanssa ei pärjää , jos ei ole tarpeeksi vahva ja sinut itsensä kanssa. Mä en taivu helpolla ja tuntuu, kuin mua pelättäis. Tiedän itse, että muhun on vaikea tutustua. Mä en anna sen tapahtua, jos toinen ei ole tarpeeksi päämäärätietoinen asian suhteen. Olen ennen "roikkunut" ihmisissä kiinni, koska mä en ole uskaltanut olla tätä kaikkea mitä mä olen nyt. En anna itseni enää kiintyä toiseen ihmiseen kovin helpolla. Sen eteen on tehtävä töitä, jos haluaa mun päästävän lähelle. Tiedän olevani välillä hankala ja pain in the arse. Se ei ole kuitenkaan mun ainoa puoli. Olen myös kiltti, hellä, ymmärtäväinen ja vaikka mitä, jos joku on sen ansainnut. Elämässä mikään ei ole ilmaista, ei edes mun hymy. 

Elämä ei ole odottamista, elämä on tekemistä. Mun seinässäkin lukee:

-Angeleye-