http://www.youtube.com/watch?v=9IU2ejiVAMc

Nyt vihdoin tajuan

Sä et tule muuttumaan

Joudun tekemään

Jotain radikaalimpaa

Kun mikään ei enää auta

Jätän sut oman onnesi nojaan

Jääkausi on tulollaan

Valmistaudun siihen

Mä joudun jäätymään

Selän sulle kääntämään

Mua nyt jo paleltaa

Jääkausi on tulollaan

Älä oo niin jääräpää

Tai yksinäisyyteen vielä päädytään...

...Sinun vuoksesi olen ylipuhunut jumalaa
Kaikin voimin sua kiskonut pintaan.
 
Taas kerran osuu, uppoo ja menee niin pirun syvälle. Ensimmäisen kuuntelun jälkeen ei oikein avautunut, jollain lailla kuitenkin ahdisti. Kuunneltua useamman kerran, se kolahti. Se kolahti ja kuvasti omaa elämääni. Havahduin kuitenkin syyttämästä muita ihmisiä. Tämänkin biisin kohdalle rupesi kääntymään sanoma itseäni kohtaan.
Ihan oikeasti, jos en jotain tee itseni kanssa, yksinäisyyteen vielä päädytään.
Monikossa nimenomaan, koska näen itseni oman kehoni ulkopuolella tiettyjen biisien kohdalla. Välillä tuntuu kuin keskustelisin itseni kanssa.
Tämä on vain yksi niistä monista biiseistä.
 
Toinen tämän hetken hetken hyvältä tuntuva biisi on Apulannan Aggressio
http://www.youtube.com/watch?v=4t34IQgUoIQ

 

"Aggressio!
Päästä, päästä irti jo
Ennen kuin se taittuu johonkin tyhmään
Tää on hengen kuolio,
Ollut pitkän aikaa jo
Tässon kaikki olemukseltaan väärää
Haavekuva
Hauras ja haavoittuva
Enkä mä väitä enää olevani muuta kuin
Tiivistynyt huokaus

Mun pitäis olla nyt tyyni ja rauhallinen
Syvältä viisas, tunteilta harmooninen
Ja vauhtisokeana siltä hetkittäin näyttää"

Hetkittäin voisi sanoa olevansa tiivistynyt huokaus. Tää biisi antaa voimaa. Tää antaa oikeuden tuntea kaikkia mahdollisia tunteita. Mutta myös olettaa pääsevänsä eteenpäin. 

Musta on hienoa miten eri biisit voi vaikuttaa ihmiseen näin.