keskiviikko, 9. lokakuu 2019

Hei, pitkästä aikaa!

Olen viettänyt hiljaiseloa jo pidemmän aikaa osittain tarkoituksella ja vähän vahingossa. Kirjoittelu vähän vain hiipui pikku hiljaa töiden ja arjen pyörittämisen takia. Ja voin sanoa, että se oli virhe. Tuntuu, että olen jonkin verran palannut vanhoihin tapoihin. Negatiivisuuteen, asioiden vatvomiseen ja muiden ihmisten asioihin keskittymiseen. Jotenkin on se tekemisen meininki ja positiivisuus kadonnut ja keskittyminen omaan elämään. Voisin enemmän arvostaa itseäni ja keskittyä näkemään positiivisuutta asiassa, kuin asiassa. Niin, kuin olen opetellut ja onnistunutkin. Tommy Hellstenin kirjassa Pysähdy Olet jo perillä kirjassa sanotaan hyvin. Miksi jo opittuihin asioihin pitää aina palata uudestaan, eikö ihminen ikinä opi. Vastaus oli, että niihin palataan, jotta ne asiat sisäistää paremmin joka kerralla. Puhuin ystäväni kanssa siitä, että voiko ihminen koskaan täysin muuttua paremmaksi. Tällä tarkoitan näitä omia kompastukiviäni. Heti, jos lopettaa niiden asioiden harjoittelun mihin toivoo muutosta niin palaa vanhaan. Ystäväni sanoi, että tuskin ihminen täysin voi muuttua, koska ihminen on luonteeltaan tietynlainen ja on oma tausta mihin on oppinut pienestä asti. Kuitenkin voi muuttaa omaa käyttäytymistä ja ajattelutapaa sekä suhtautumista asioihin.  Kaikki tää pohtiminen lähti siitä, kun valitin ettei painonpudotukseni oikein ota tuulta alleen. Olen ajatellut tekeväni sen oman terveyteni ja jaksamisen tähden. Ei se vaan ole totuus. Todellisuudessa haluan tehdä sen muiden takia, jotta minut hyväksyttäisiin sekä halu tehdä se mieheni takia. Ja nämä on täysin vääristyneitä ajatuksia ja mielikuvia. Ongelman ydin on, etten itse arvosta itseäni enkä hyväksy itseäni tällaisena. On hirveän vaikea tehdä itsensä hyväksi yhtään mitään, jos itseään ei osaa arvostaa.  Ja tästä ajatuksesta päädyin tutkistelemaan taas omaa ajatusmaailmaa ja käyttäytymistä. Muistan aikoinaan pakottaneeni itseni toivottamaan muille mukavaa päivää, kivaa iltaa, hyvää yötä jne. Halusin olla mukavempi ja välittävämpi toisia kohtaan. Aluksihan se tuntui teennäiseltä ja urpolta. Pikku hiljaa se kuitenkin rupesi tuntumaan omalta ja se tuli suoraan sydämestä. Nyt olisi taas sen aika, ohjelmoida aivot uuteen moodiin. Samalla tavalla puhun itselleni: olen tärkeä, arvostan itseäni, olen hyvä juuri näin. Jos se vaikka rupeisi menemään kaaliin ja joku päivä voin sanoa suoraan sydämestä, haluan voida paremmin itseni takia. Mun täytyy ihan lueskella aiempia kirjoituksia mihin ongelmakohtiin olen tarttunut ja millä tavalla olen muuttanut ajattelutapaani ja saanut positiivisuutta elämääni. Siitähän voisinkin kirjoittaa seuraavan tekstin. Semmoisen neljän vuoden pikakelauksen. Siitä on hyvä jatkaa.

Ja just tämän takia oli virhe lopettaa kirjoittaminen. Tämän vapauden, mikä ajatusten sanoittamisesta tulee.        Seuraavaan kertaan ihanat höpönassut, kuitenkin aiemmin, kuin vuoden päästä ;)

th.jpg

Linda

lauantai, 22. joulukuu 2018

Sanoista tekoihin

Mä olen paljon puhunut itsensä rakastamisesta ja arvostamisesta. Onnellisuudesta ja yksin olemisesta. Olen myös sanonut, että ensin pitää olla onnellinen yksin ja rakastaa itseään ennenkuin voi rakastaa toista ja olla onnellinen. Tästäkin asiasta on varmasti monia mielipiteitä ja näkökulmia. Mun ajatus on tämä ja kokemukset puhuu puolestaan. 

Mä olen taas pohdiskellut elämääni. Kaikki miessuhteet on loppunut ennenkuin ne edes on alkaneetkaan. Näin Joulun aikaan tuntee itsensä yksinäiseksi, epäonnistuneeksi. Joulua sukulaisten kesken viettävät muistuttaa mua siitä, mitä mulla ei ole ja miten mä olen epäonnistunut koko elämäni. Tämä on päällimmäsin ajatus ja tunne. Jos asiaa lähdetään tutkiskelemaan hieman syvemmältä niin ei se elämä olekaan niin kurjaa miltä se ensin tuntuu.

Se mitä mä itse opetan ja sanon, en itse elä niin. Itseään pitää ensin rakastaa ja olla onnellinen yksin. Sitä mä en ole. Mä tajusin taas hakevani hyväksyntää miehiltä. Se huomio mitä sain muutamalta mieheltä teki mut tavallaan ehjäksi vaikka samalla kipuilin itseni kanssa. Mä en ollut onnellinen kuitenkaan näiden miesten kanssa. Tarrauduin kiinni heti ensimmäiseen, joka vähänkin näytti kiinnostuksensa. Loppupeleissä en tuntenut saavani sitä läheisyyttä ja välittämistä mitä halusin ja tarvitsin. Enemmänkin tuli hyväksikäytetty olo, että olin käytettävissä, kun siltä tuntui. Vaikka itsehän mä olin iloinen jokaisesta tapaamisesta. Ja itse laitoin itseni tarjolle ja koitin pitää miehen tyytyväisenä itseni kustannuksella. Pidemmän päälle se ei vaan toiminut.  Oli myös helpotus jäädä taas yksin. Tosiaan tää joulun aika on aina vähän haastavaa aikaa. Sain itseni kiinni miettiessä, että nyt tähän kohtaan olisi hyvä joku uusi tuttavuus. EI ja vielä kerran EI! Se vaan pahentaa tilannetta. Se miehen etsiminen loppu nyt. Mä tajusin, että mä tarvitsen aikaan itseni kanssa. Mun täytyy tutustua taas itseeni, antaa huomiota ja rakkautta itselleni. Mä haluan voida paremmin ja se onnistuu vain keskittymällä itseeni. Mä mietin aiemmin, että mun pistäisi olla se esimerkki mun asiakkaille. Eikä vaan mitään pitäisi tai olisi pakko. Vaan mä haluan olla esimerkki. Esimerkki siitä miten voida hyvin, olla positiivinen ja onnellinen. Haluan sen ilon ja hyvän olon näkyvän mun kasvoilta. Itsensä hyväksyminen on aihe mitä on vaikea käsitellä ja siksi mieluummin sivuutan sen ja etsin jotain mikä turruttaa sen etten ole onnellinen omassa kehossa. Mä voisin aina vain hakea sen lohdun ja unohtaa mun oikeat tunteet ja ihmetellä miksi kaikki miessuhteet epäonnistuu. Joskus omaitsensä on vain kohdattava vaikka se olisikin kuinka vaikeaa tai tekisi kipeää. Mä tajuan nyt miksi mä olen ahminut ja syönyt niin, että olen lihonut. En ole halunnut kohdata omia tunteita enkä varmasti ole edes tajunnut sitä. Enkä toisaalta ole edes ehtinyt miettimään mitään ylimääräistä. Lapset ja työ pitää mut kiireisenä. Yksin ollessa aivot aina käynnistyy ja rupee raksuttamaan. Hyvä, että edes joskus on jotain aivotoimintaa =D. Mitä asialle voisi ehdä? 

Koitan keskittyä tähän hetkeen, olla iloinen ja positiivinen. Olla armollinen itselleni. Kehua itseäni, olen hyvä just näin. Teen sitä mistä tykkään, käyn lenkillä, kuuntelen musiikkia, joogaan, venyttelen ja kirjoitan tätä. Askel kerrallaan eteenpäin. Kaiken ei tarvitse muuttua sormia napsauttamalla. Pikku asiat on ne mitkä merkkaa. Käy vaikka kaupassa ja hymyile ainakin yhdelle ihmiselle. Saat hymyn takaisin ja iloisen mielen. Älä murehdi menneitä, elä hetkessä. Päästä irti!

Joulurauhaa teille kaikille, pitäkää toisistanne huolta.

Linda

 

sunnuntai, 16. syyskuu 2018

Onnellinen yksinkin

Monesti jään kaupankassalla miettimään, että minunkin pitäisi olla samanlainen, kuin muut. Olla parisuhteessa ja perheenä koko porukan kanssa olla aina liikenteessä.
Miksi?
Sanotaanko jossain ohjekirjassa, että se on ainut tapa elää. Monesti törmään kysymykseen, noh mites miesasiat?
Mä voin olla onnellinen, jopa onnellisempi yksin. Saan keskittyä lapsiini, töihin ja omaan hyvinvointiin. Erityisesti keskityn tähän hetkeen, elämä on tässä ja nyt. Ei eilen eikä huomenna. Sinun ei pitäisi vain tyytyä johonkin mikä ei ole enää sinua varten. Eikä varsinkaan tehdä asioita vain miellyttääksesi muita. Toiset saattaa kokea sen itsekkyytenä, mielestäni en ole itsekäs tehdessäni asioita mitkä tekevät minut onnelliseksi. Miksi sietäisin paskaa ja olisin onneton. Se ei vaan ole sen arvoista. Arvostakaa itseänne!
 
Koitan ajatella mahdollisimman positiivisesti, ei se aina onnistu. Mutta mieluummin yritän, kuin vellon negatiivisuudessa. Haluankin jakaa tätä mielen hyvää oloa kurssien muodossa. Ensimmäinen kurssi on tulossa 10.11.2018 Hämeenlinnassa Sokos hotel Vaakunassa.
Lue lisää www.hierontahetkiab.com
Ihanaa alkavaa viikkoa!
 
-Linda-20150111_221938.jpg

tiistai, 14. elokuu 2018

Kaunis keho

Tämän päivän teema oikeestaan liittyy myös itsensä arvostamiseen. Jätin teidät edellisessä kirjoituksessa miettimään mikä teille on itsensä arvostamista. Mistä sinulle tulee hyvä olo, hyvä mieli? Onko se hyvät yöunet, ehkä vauhdikas tanssitunti, hyvä ruoka perheesi kanssa. Oli se mitä tahansa, kunhan sinulle tulee hyvä olo ja kehosi voi hyvin sen ansiosta. Itsensä arvostamista on myös se, että pidät itsestäsi huolta kaikella tapaa monipuolisesti. Nukut hyvät ja rauhalliset yöunet. Aloitat aamusi rauhallisella ja ravitsevalla aamiaisella. Syöt lounaan ja tarvittaessa välipalan. Monella lounas jää väliin kiireisenä työpäivänä. Katselin vanhaa jaksoa Keittiöelämää ohjelmasta. Jossa perheen isä valmisti lasagnea. Hänellä oli ihanan rento ja rauhallinen elämänasenne. Lasagne on valmis, sitten kun se on valmis.Sitä ei voi kiirehtiä. Hän sanoi, että ruoan pitäisi olla niin hyvää, että se kutkuttaa makureseptoreita niin paljon, että et voi muuta kuin olla onnellinen hyvästä ruoasta. Siinä ei murheet ja työasiat tule mieleen. Sitä katsottuani itselleni tuli lasagnehimo ja päätin tehdä itselleni ja lapsilleni sitä. Pakko myöntää, että siitä tuli niin hyvää etten pystynyt muuta ajattelemaan, kuin miten hyvää siitä tuli. Tehkää hyvää ruokaa, valmistakaa se ajan kanssa ja rakkaudella. 

Kokonaisvaltainen kehonhuolto on tärkeää. Ei riitä, että liikut säännöllisesti. Sen lisäksi tulisi syödä ravintorikasta ruokaa, nukkua sinulle sopivat yöunet. Venytellä liikuntasuorituksen jälkeen lyhyet venytykset. Sen lisäksi kerran viikossa koko kropan venyttely omana treeninä. Helliä kehoa hieronnalla ja muilla hoidoilla. Muista helliä myös mieltä. Lue esim. kirjaa, kuuntelee hyvää musiikkia. Meditoi, tee rentoutusharjoituksia. Itselleni lähellä sydäntä on meditointi sekä rentoutusharjoitukset. 

Haluan auttaa sinua rauhoittumaan hetkeen. Kokemaan totaalisen rentouden tunteen. Syyskuussa on tulossa Rentoutushoito Hierontahetki A.B:n tarjontaan. Kehorentoutus 30min sekä Kehorentoutus 60min. Puolentunnin kehorentoutuksessa saat levätä hierontapöydällä lämpöisesti peiteltynä, keskittyä hengittämään kevyesti. Samalla lähdetään rentouttamaan koko keho ajatusmatkan avulla. Tunnin mittaisessa rentoutuksessa, tehdään sama kehorentoutus ajatusmatkan avulla. Sen lisäksi käsittelen päänalueen, kämmenet ja jalkapohjat kevyin hierontaottein. Arjen kiireet ja murheet jäävät hierontapöydälleni ja saat rentoutta sekä energiaa tulevaan. 

Muista helliä kehoasi ja mieltä. Sinä olet arvokas, sinä olet tärkeä. Ihanaa päivää rakkaat! <3

-Linda-

 

maanantai, 13. elokuu 2018

Itsensä arvostaminen

Oman itsensä hyväksyminen ja arvostaminen on joskus haastavaa. Joskus arvostusta ei edes ole, eikä sitä itse edes tajua. Ei edes pysty yhdistämään sanaa arvostus itseensä ja se on aika sääli. Olen monen mutkan kautta joutunut opettelemaan itsensä hyväksymistä ja itsensä arvostamista. Usein olen vain ajatellut, että nyt täytyy ruveta arvostamaan ja hyväksymään itsensä. Kuitenkaan mitään ei tapahdu ja olo on edelleen onneton. Katsoin dokumentti sarjan ruokariippuvaisista. Sieltä jäi mieleen, että jos et tee asioita toisella tapaa kuin ennen. Mikään ei tule muuttumaan. Kukaan ei sano, että se olisi helppoa, mutta se on sen arvoista. Mietiskelin omaa elämää ja tunnesyömistä ja arvostuksen puutetta. Päätin ryhtyä tuumasta toimeen. "Arvostan itseäni ", sano se ääneen. Arvostan itseäni, että laitan hiukset kivasti ja vähän ehostan itseäni. Arvostan itseäni, että syön aamupalaa. Arvostan itseäni, että vien roskat ja on kiva tulla raikkaaseen kotiin töiden jälkeen. Sen lisäksi lupasin itselleni pitäää parempaa huolta itsestäni. Itselleni se tarkoittaa sitä, että käyn säännöllisesti hieronnassa. Käyn kerran viikossa joogatunnilla tai kehonhuoltotunnilla. Liikun lenkkeillen useana päivänä viikossa. Sekä syön terveellistä kotiruokaa.

Itsensä arvostaminen voi tarkoittaa niin monta asiaa. Mitä se tarkoittaa sinulle?

Sano se ääneen, "minä arvostan itseäni"

Linda20180710_212500.jpg

  • Minusta

    Olen kahden ihanan lapsen äiti ja koulutettu hieroja. Kirjoittelen ajatuksia omasta elämästäni. Hyvästä olosta niin fyysisestä kuin henkisestäkin. Kirjoittaminen on aina ollut minulle kuin terapiaa. Se puhdistaa ja rentouttaa, kun saa puitua asioita. Olen myös iloinen, jos pystyn auttamaan jotain toista samoissa ajatuksissa pyörivää.