Mun metsäretki on jatkunut koko ajan. Välillä käyn joissain ihan muualla maailmalla ja huomaan aina palaavani tutuksi tulleeseen tuntemattomaan metsään. Mä en ole siellä aina yksin. Juttelen puiden kanssa, kohtaan eläimiä. Välillä jokin metsän peikko kulkee kanssani hetken verran. Välillä koikkelehdin iloisesti hymähdellen ja riemuiten. Välillä kuljen päämäärätietoisesti ja uteliaasti syvemmälle metsään. Välillä pysähdyn ihailemaan keltaisena hohtavaa aurinkoa. Välillä metsä hohtaa kirkkaasti kuin Edward auringonvalossa Twilight elokuvassa. Välillä siellä on synkkää ja pelottavaa, mutta tunnen itseni vahvaksi jatkamaan matkaani. 

Tämän hetkinen elämäntilanne on just hyvä näin. Mä en kaipaa mitään tai ketään. Mä osaan olla ja pystyn olemaan yksin. Mä en edes tiedä mitä haluan ja sen miettiminen ehkä vähän ahdistaa. Siksi tämän hetkinen tila on just hyvä. Ei tartte miettiä mitään väkisin. Voi vaan olla menossa mukana ja nauttia elämästä. Päivässä voi olla miljoonia hyviä hetkiä, jos vaan antaa niiden tulla. Pelkkä hymy voi pelastaa jonkun päivän ja tehdä omastasi vielä paremman. Aina on aikaa yhdelle hymylle. =)

-Angeleye-

050.jpg