Reissunpäällä varsinkin kesällä on liikkeellä paljon perheitä ja pariskuntia. Ainahan niitä on, mutta kesäsin ne pistää silmään enemmän kuin talvi-aikaan. Tulee usein seurattua heidän tekemisiä ja samalla mietittyä omaa elämää. Kun näkee näitä perheitä, joissa on vielä pienet lapset. Ja meinaan semmosia alle 4-6vuotiaita. Mulle tulee väkisinkin mieleen ajatus ettei näiden perheiden yhteiselo tule kestämään. Ihan kuin kaikille kävis samalla tavalla kuin mulle. Eikä saa ymmärtää väärin, enhän mä nyt kenellekään toivo eroa. Mun on vaan tällä hetkellä vaikea nähdä minkään kestävän. Eihän sitä ikinä voi tietää, jos ei ota riskiä.
 

Mulle on tullut kummallisia tuntemuksia naimisiinmenostakin. Miksi ihmiset menee naimisiin. Mikä se on se juttu siinä. Ehkä mä en voi ymmärtää sitä, kun itsellä ei ole siitä kokemusta. En myöskään tiedä haluanko mä sitä kokemusta. En tiedä haluanko olla erilainen ja olla menemättä ihan tietoisesti ja aidosti. Vai onko se enemmän sellaista uhoa, vaikka sisimmässään ehkä haluaisikin. Mulle se oli ennen ihan ehdoton kyllä. Sitten kun sitä ei koskaan tapahtunut, ajatukset muuttui. Se ei ollutkaan enää tärkeää mulle enemmänkin ihan turhaa. Ja tuntuiko musta tältä, vaan siksi ettei mulla olisi pahaolo. Onko se ollut suojamekanismi halveksua ja aliarvioida naimisiinmenoa. Mä oon miettinyt, ettei se itse vihkiminen oo varmaan koskaan merkinnyt mulle yhtään mitään. En ole uskonnollinen enkä todellakaan mikään kirkko ihminen. 
Nyt on tullut taas semmonen olo, et miks ei joku päivä menis naimisiin. Mikäli se olisi ajankohtaista ja joku siis kosis XD. Edelleenkään kyllä se itse vihkiminen ei oikein tunnu ajatuksena kovin kummoiselta. Ehkä juuri siksi, kun  mulla on vahvasti se tunne siitä, ettei tänäpäivänä mikään kestä ikuisesti. Mä kyllä ihan mielenkiinnolla odotan sitä hetkeä, kun joku todistaa mun luulot ja tuntemukset vääriksi. 
 

Kun on katsellut näitä tämän kesän  hääpareja. Tuntuu ristiriitaiselta. Toinen aivopuolisko sanoo, et samaa lässynlää-yhy-yhy-liibalaabaa, kun toinen puolisko on samaan aikaan vähän kateellinen. Olishan se aika hienoa itse olla kuvattavana rakastamansa miehen kainalossa jossain luonnonhelmassa. Olla siinä hetkessä, juuri sen oikean kanssa kaksistaan.

Näitä on hyvä jäädä pohtimaan ja ehkä joku päivä mä keksin vastaukset mun kysymyksiin. Pohtikaa ja kyseenalaistakaa omia valintojanne. Saatatte saada vastuksia omiin kysymyksiinne!

-Angeleye-