Ennen kuin voi olla varma siitä mitä haluaa, täytyy kokea, kokeilla ja elää. Ei kai sitä täysin varma voi olla koskaan mistään, muttta jollain tasolla tietää mitä haluaa ja mihin suuntaan lähteä elämässä. 

Nämä ajatukset ei ole ihan tosta noin vaan muodostuneet. Ymmärsin muutama päivä sitten, miten olen ajautunut vanhoihin tapoihin. Positiivisena oleminen on tuntunut erittäin haasteelliselta. Ajatukset päässäni on lähinnä tuntuneet sekavilta. Olo on ollut ahdistunut, iloinen, surullinen, stressaantuntu vuoronperään. Välillä oon hetkeksi osannut hetkeksi rauhoittuakin. Kaikki tämä vuoristorata vain sen takia, etten tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tutustuin ihmiseen joka tuntuu mukavalta ja jonka kanssa on kiva jutella. Pystyn olemaan hänen seurassa rento omaitseni, oleminen tuntuu jotenkin vaivattomalta. Samaan aikaan tunnen kuinka mulla on jonkin sortin takajarru päällä.Olen yrittänyt miettiä miksi ja miten sen saisi pois päältä.Olen miettinyt aivan liikaa ja ihan turhaan. Ymmärsin, että haluan olla tavallaan vapaa. Vapaa tekemään mitä vaan,en halua sitoutua. Mulla on tarve saada olla ja elää omilla ehdoillani ja omaa tahtia. Mua ahdisti ajatus mahdollisesta uudesta suhteesta ja sitoutumisesta. Vaikka tässä vaiheessa ei niitä asioita edes pitäis miettiä, koska eihän sekään ole varmaa. Tää on yks niistä asioista missä on tullut takapakkia. Mulla on ollut pakonomainen tarve tietää etukäteen kaikki. Ja eihän sitä voi tietää. Ja ahdistus on taattu. Alusta asti olisi pitänyt pystyä olemaan rauhallinen, ajattelemaan positiivisesti ja vaan elämään hetkessä. Sen tajuttua on olo hieman helpottunut. Täysin rento en ole, mutta suunta on oikea.

Olen miettinyt sitä metsässä kulkemista. Se on tuntunut tosi synkältä ja pelottavlta. Metsä on ollut pimeä, ainoastaan liila kuu on valaissut polkua missä kävellä. Puut on olleet isoja ja tiheässä, puumaisesti täysin paikallaan. Kuin olisin yksin koko maailmassa.

Elämästä kun ei voi koskaan tietää. Pitää mennä rauhassa päivä kerrallaan. Palaset loksahtaa kyllä paikallaan, se vaan vaatii kärsivällisyyttä ja rauhaa. Pitää uskaltaa elää, tehdä asioita, kokea ja nauttia. Antaa asioille aikaa tapahtua omalla painollaan ilman ahdistusta, stressiä, painostusta. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Aina on mahdollisuuksia, jos vaan osaa antaa niille tilaa....

ps. Enkä ole enää niin varma siitä vapaana olemisesta...niin ne ajatukset muuttuu. ;)

-Angeleye-