Mä aloitin uuden blogin ja ehdin kirjoittaa sinne muutaman jutun, kunnes tuli tunne ettei se ole mua. Joten päätin poistaa sen ja tavallaan yhdistää nämä kaksi blogia. Se olisi ollut mun yrityksen blogi, mutta tulin siihen tulokseen, että mähän olen mun yritys. Miksi mä kirjoittaisin vain yhdestä aiheesta ja sivuuttaisin kaiken sen suuren osan mitä mä olen ja tunnen. Välillä on ollut vaikeampia hetkiä ja välillä menee tosi hyvin.

Sairastuin masennukseen vuodenvaihteessa. Tai oikeastaan mulla on ollut sitä sieltä n. 15-16 vuotiaasta asti. Sitä ei ole vain tiedetty tutkia, koska mä osasin peittää sen niin hyvin. En kyllä itsekään siitä ole ollut tietoinen. Lähinnä vain miettinyt miksi välillä tuntuu niin pirun pahalta. Aina se on mennyt ohi. Ja jotenkin olen hyväksynyt aina sen, että välillä on haastavampaa ja välillä ei. Mutta olenhan mä sitä aina miettinyt, että vaivaako mua jokin. Sekä aiemmissa teksteissä olen miettinyt mun solmukohtia. Tammikuussa 2017 joululoman jälkeen tuntui siltä, kun ei olisi levännyt yhtään. Jotenkin ihan kunnialla selvisin kesälomaan asti. Kesäloma 2017 oli mulla viisi viikkoa ja oli tosi mahtavaa. Pystyin hellittämään ja otin rennosti. Elämä tuntui kevyeltä ja mielekkäältä. Kunnes sitten kesäloma loppui ja oli palattava töihin. Taas tuntui todella väsyneeltä vaikka oli just viisi viikkoa lomaillut. Sinnittelin lokakuun loppuun ja silloin kaikki vaan romahti. Muistan sen niin elävästi, kun työmatkalla kampin liukuportaissa itkin. Soitin lasteni isälle ja itkin puhelimeen, etten enää jaksa. En oikein edes tiennyt mitä en jaksa. Olin vain aivan loppu. Silloin sanoin sen myös pomolleni, että nyt täytyy tehdä jotain. Töistä eikä oikein mistään tullut mitään. Lapset tulee aina hoidettua rutiinilla, mutta ei se ollut oikein ketään kohtaan, kun olin niin väsynyt enkä jaksanut olla äiti, nainen, työntekijä. Otin yhteyttä ihan oman terveyskeskuksen lääkäriin ja sain ajan nopeasti. Lääkäri oli todella ihana ja otti asiani tosissaan. Siitä lähti mun hoitojakso käyntiin. Ja sainkin lähetteen eteenpäin akuuttipsykiatrian poliklinikalle. Ja siellä hoitohenkilökunta oli kyllä niin ihanaa. Aivan mahtavaa oli se, että mua kuunneltiin ja otettiiin tosissaan. Tämän vaikean / toistuvan masennuksen lisäksi mulla todettiin epävakaa persoonallisuushäiriö. Ja se selittää sen miks mä olen sellainen kuin olen ja olen ollut ja tulen aina olemaan. Tietyt asiat ahdistaa ja jännittää. Ihan niin paljon, että saan fyysisiä oireita. Mä teen monet asiat omalla tavallani ja mä tarviin välillä aikaa asioiden sulatteluun. Mä en vaan pysty tosta noin vaan extempore lähteä tekemään jotain, koska paniikki ja ahdistus iskee. En kuitenkaan halua elää kokematta ja tekemättä asioita, kun ahdistaa tai en uskalla. Näiden ongelmien eteen teen töitä koko ajan ja varmaan tulen vielä monta vuotta tekemäänkin. Kolmisen kuukautta olin pois töistä ja keräsin voimia. Välillä oli vaikeaa, kun mikään ei tuntunut miltään. Mutta pikku hiljaa sitä rupesi eheytymään ja asiat rupesi tuntumaan joltain.

Ja pakko sanoa yksi vinkki niille keiden läheisellä tai tutulla on masennusta. Älä kehota masentuvaa piristymään, liikkumaan enemmän, tekemään jotain mistä tulee hyvä olo. Kun jumalauta sillä pahimmalla hetkellä ei mistään tule hyvä olo. Ja se vaan pahentaa tilannetta, jos yrittää tsempata. Jos et ymmärrä masennusta potevaa niin älä yritä neuvoa. Se ei auta. Se suoraan sanottuna vituttaa.

Kaiken tämän keskellä päätin perustaa oman hieronta putiikin Espoon Olariin. Juhannukseen asti teen hommia vielä helsingin pisteessä, jonka jälkeen siirryn kokonaan omaan paikkaan. Olen siitä todella innoissani. Saan tehdä asiat niin kuin haluan, kuunnella sitä musiikkia mitä haluan. Päättää yleisesti kaikki asiat itse.

Ja siitä päästäänkin itsensä kuuntelemiseen ja armollisuuten itseään kohtaan.

On tärkeä kuunnella itseään, mikä tuntuu hyvältä juuri nyt ja mennä sen mukaan. Itselle tulisi olla armollinen, joskus se hengähdystauko on paikallaan ja silloin se pitää ottaa. Mä olen tämän masennuksen myötä ehkä pikkasen oppinut olemaan itsekkäämpi. Sanon suoraan, jos jokin asia askarruttaa, ärsyttää, vaivaa, painaa mieltä. Mä en niinkään enää mieti saanko sen toisen suuttumaan mun asiasta. Mieluummin sanon asian suoraan ja voin itse hyvin. Eikä saa ymmärtää väärin. Emmä täällä raivoa ja auo päätäni. Sanon asiasta, jos on aihetta sanoa. Se tuntuu hyvältä, kun uskaltaa sanoa asiansa. Aiemmin en ole uskaltanut sanoa mielipidettäni tai vaivaavaa asiaa, koska olen pelännyt sen vastapuolen suuttuvan mulle. Kyllähän mä vielä vähän jännitän sitä, miten toinen reagoi, mutta koitan olla välittämättä.

 

Kuuntele siis itseäsi ja tee sitä mikä tuntuu sinusta parhaalta. Nauti ja voi hyvin!

Iloa tähän viikonloppuun just sulle!29695139_1921058347925458_33590634622935