Lueskelin taas vanhoja tekstejäni siinä toivossa, että saisin ajatukseni koottua tekstiksi. Edellisessä kirje tekstissä käsittelin tunteitani tärkeää ihmistä kohtaan. Ihmistä joka on vanha tuttuni, joka on oikeastaan koko ajan kulkenut mukanani. Enemmänkin kyllä taka-alalla ja enemmän ystävän muodossa. Nyt tämä ystävyys on ehkä mahdollisesti kovaa vauhtia syventymässä. Niin kuin kirjoitin uudenvuoden aattona niistä sanoista, jotka kuullessani laittoi minut miettimään omia tunteitani. Jos nyt kerrankin sanotaan ihan suoraan kiertelemättä. Mulla on tunteita tätä ihmistä kohtaan, vaikka jarruttelenkin. Teen sen kuitenkin ihan syystä.

Ollaan taas tilanteessa, jossa annan mennä ja unohdan itseni ja palaan entiseen. No onneksi ei nyt ihan suoranaisesti olla tossa tilanteessa. Ilman sitä jarrua oltaisiin. No anyway. Mä oikein tunnen sen sisälläni miten mun täytyy keskittyä tähän koko tilanteeseen. Keskittyä omaan elämääni, olla rauhallinen ja mennä päivä kerrallaan. Ja ei, nämä asiat ei edelleenkään tule itsestään. Se tuli huomattua. Ehkä tästä voi sen verran ajatella oppineensa. Että haluan ihan itse ottaa rauhassa, koska tiedän tarvitsevani aikaa järjen ja tunteiden tasapainotteluun. Huomaan myös, että sulkeudun muulta maailmalta herkemmin. Unohtuu hymyileminen ja avoimuus. Tämä jarruttelu johtuu näistä kaikista. Mun täytyy saada itseni kasaan ja raiteilleen ennekuin se käsijarru ihan oikeasti vapautuu. Jos nyt joku miettii, et eiks toi ikinä opi. Niin täytyy sanoa, etten ole vielä kertaakaan ollut niillä oikeilla raiteilla tutustuessani johonkin ihmiseen. Mä tarviin sen tunteen, että olen tilanteen päällä. Hallitsen omat tunteet ja tekemiset. Ja, että pystyn olemaan vahvasti omaitseni , rohkea ja itseluottamusta täynnä. 

Vaikka palaan aina näihin samoihin teemoihin. Huomaan, etten joudu kuitenkaan täysin aloittamaan alusta. Jonkun verran edistyn koko ajan itseni kanssa. Mä en edes koe olevani siellä suossa just nyt. Tiedän sen suon olevan siellä, mutta mulla on keinot millä sen voi välttää. Niitä pitää nyt vaan osata käyttää. Hymyä kehiin, tää kaikki lähtee etenemään siitä. 

Loppuun sopisi lainaus Juha Tapiolta:

"Mitä jos vaan riisuis virkavaatteet laiturille hyppäis ilmaan, antais veden kannattaa Jättäis pelit pelaamatta, naurais niinku lapsi katsois silmiin pelkäämättä ollenkaan"

-Angeleye-