Tämä teksti liippaa taas aika läheltä aiempia, mutta musta tuntuu että tästä aiheesta ei voi puhua liikaa. Se on toisen kunnioittaminen ja hyväksyminen sellaisenaan kuin toinen on. Usein halutaan, että kumppani olisi jotain muuuta kuin on ja sitä lähdetään vaivihkaa muuttamaan siihen suuntaan. Tai sanotaan ihan suoraan, että jokin ei kelpaa. Eikä olla lähelläkään tekemässä kompromissia.  Jokainen on omanlaisensa ja niin se pitää ollakin. Jos tuntuu, että toista pitäisi muuttaa, hän ei silloin ole oikea sinulle. Mutta oletko koskaan miettinyt asiaa niin, että se mitä haluaisit muuttaa toisessa on todellisuudessa jotain mitä haluaisit muuttaa omassa itsessäsi tai elämässäsi. Olen itse syyllistynyt siihen, että minulla on ollut kovat kriteerit mitä  miehestä haluan. Ja tähän asti on tuntunut, ettei sellaista ihmistä ole edes olemassa, muualla kuin saduissa ja unelmissa. Mulla on tapana pohtia asioita ja miettiä mistä mikäkin kumpuaa ja koittaa löytää vastaus tai ratkaisu kaikkeen.

Olenkin havahtunut siihen, että haluan itse olla sellainen mitä mieheltä olen halunnut. Eli hyvässä kunnossa, itsevarma, kantaa itseään ryhdikkäästi ja päättäväisesti. Olen myös halunnut mieheni olevan iso. Se taas heijastaa itseeni niin, että haluan olla se perheeni suojelija se jota kaikki tavallaan "pelkää". Todellisuudessa mieheltä haluan hellyyttä, avoimuutta ja huomiointia. Ja olen varmaan ennenkin sanonut, että niin kauan kun itseen ei ole tyytyväinen, ei pysty hyväksymään kenenkään huomiointia ja tykkäämistä. Kun on sinut itsensä kanssa edes jollain tasolla, pystyy vastaanottamaan sen toisen hyväksynnän. Olen miettinyt sitä milloin olen valmis parisuhteeseen ja eihän sitä voi tietää, jos ei kokeile. Vaikka en koe olevani kokonainen enkä valmis, voi silti lähteä varovasti kokeilemaan. Minun terapeuttini sanoikin ihanasti, että parhaimmillaan parisude on toinen toisensa eheyttämistä. Ja niinhän se onkin. Kun on tarpeeksi kauan kuullut, miten toinen ihailee ja tykkää , rupee itsekin pikkuhiljaa uskomaan siihen, että mä kelpaan juuri tällaisena.

Asioita pitäisi miettiä monelta kantilta. Ystäväni kerran sanoi, että vaikka joku idea, ajatus olisi toimiva ja hyvä ja juuri sopiva. Miettii hän silti vielä asiaa toisestakin näkökulmasta. Kaikki on mahdollista, jos antaa mahdollisuuden. Ole avoin ja katso sinne laatikon ulkopuolellekin.

-Linda