Viikko on mennyt aika vihaisissa ja levottomissa tunnelmissa. Ihan kuin kaikki mitä olen oppinut ja miten olen muuttunut olisi haihtunut ilmaan. Positiivisuus ja miten olen pystynyt torjumaan negatiivisuutta ympärilläni  ja kuulemiani toisten asioita on horjunut. Olen antanut kaiken mahdollisen vaikuttaa itseeni. Ihmiset jotka kiilaa on mut saanut ihan överi vihaiseksi. Olen marssinut kaupungilla kuin mikäkin kiukkupussi räjähdysalttiina

Koko ajan olen ollut niin herkillä ja ärtynyt. Tosi levoton. Oon jumpannut kuitenkin, siitä olen tyytyväinen. Oma kehonhuolto on jollain tapaa pitänyt ajatukset kasassa, mutta ei sekään ole tuntunut niin hyvältä kuin yleensä.
Olen miettinyt missä vika. Tajusin, et karkittomuus on yks syy. Sit mietin vähän lisää. Tässä on aikamoinen kombo näitä asioita. Karkittomuus, facebookin unohtaminen, liikunnan lisääminen, omanaitsenä pysyminen, tunteet toista ihmistä kohtaan, shoppailun vähentäminen. 

Miksi mä sitten pohdin näitä asioita, että missä vika. Siksi, että tiedän mitä pitää tehdä hyvinvoinnin parantamiseksi.Avataan pikkasen tota shoppailun vähentämistä. Huomaan korvaavani pois jättämiäni asioita toisilla. Karkin pois jättäminen saa mut aina shoppailemaan. Ja nyt kun sitäkään ei tee, ei ole tullut shoppailun tilalle mitään. Ja tuntuu kuin hukkuisin tähän kaikkeen. Musta tuntuu, etten saa mistään kiinni enkä pysty aloittamaan tämän selvittämistä. Ja se ei todellakaan paranna tilannetta. Tuntuu kuin tarttisin taas jonkun vinkin jostain ulkopuolelta. 

Se isoin ongelma on kuitenkin mustasukkaisuuden pelko. Mä taistelen koko ajan vastaan. Se ei oo vielä nostanut päätään enkä sitä haluakaan. Pointti on siinä, että mun täytyy tuntea itseni niin vahvaksi ja itsevarmaksi. Oman itsetunnon pitää olla niin vahva, että tulee se pärjäämisen tunne. Joskus aikoinani kirjoitin siitä, että hoen itselleni mä pärjään, kuka vaan voi haluta mut...tai jotain sinne päin. Se auttoi sillä paskimmalla hetkellä. Ehkä täytyy palata sen verran taaksepäin ja kaivaa ne hokemat ja toteuttaa. 

Tässä kirjoittaessa tajuaa sen, että mun isoin ongelma on edelleen huono itsetunto. Kyllä se on tämän parin vuoden aikana kasvanut parempaan suuntaan. Mutta se on silti ongelma.

Sen verran aukesi itselleni tämä tilanne tässä kirjoittaessa, että kyllä tää taas iloksi muuttuu. Koskaan ei pidä luovuttaa. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, niin kuin ennenkin olen sanonut.

-Angeleye-

20170115_171008.jpg